Shaking hands with a world famous legend!!!

Eilen siis oltiin Comassa syömässä (tästä tulee eri postaus) ja Tony Bennetin konsertissa.

Ensin kuitenkin episodi toissa viikolta.

Minä: Onneksi ekan työpäivän jäkeen on se Tony Bennetin konsertti, on jotain mitä odottaa.

Siippa: Siis milloin? 6.8.? (tuijottaa häkeltyneenä)

Minä: Niin, niin, ekan työpäivän jälkeen (vähän närkästyneenä)

Siippa: Tota... öh...mä olen Mäntyharjulla silloin keikalla... (nolona kulmien alta katsoen)

Minä: Mitä?!?!?! MITÄ??? Sä olet tiennyt tästä jo huhtikuusta alkaen, etkö sä ole merkinnyt kalenteriin!?!?!? (normaalisti matala ääni kohoaa falsettiin)

Siippa: Sori, sori... älä suutu pupuseni. Mulla on mennyt päivämäärä jotenkin ihan ohi. Mä maksan ne liput, mene jonkun muun kanssa (anteeksi pyytävällä äänellä)

Minä: Mä en HALUA että sä maksat mitään!!! Mä ostin ne liput HÄÄPÄIVÄLAHJAKSI!!! KUKAAN muu ei kuitenkaan tykkää siitä niinkuin me...  Ja ne liput oli muuten AIKA KALLIIT!!! (marttyyriäänellä)

Siippa mietti päänsä puhki (kun minä olin hiljaa ja mökötin) sanoi järjestävänsä niin, että pääsisi ajamaan illaksi Helsinkiin ja taas aamuksi takaisin. Loppujen lopuksi kävi kuitenkin niin onnekkaasti, että työkeikka siirtyikin alkamaan vasta tänään.

Kymmenen vuoden aikana emme ole koskaan riidelleet kunnolla ja olemme hiiltyneet olen hiiltynyt vain pari kertaa. Tämä oli nyt toinen niistä kerroista... Nyt purkaus jo vähän nolottaa. Freelancerin täytyy ottaa keikkoja silloin kuin niitä on ja olen tottunut, että työmme ja vapaamme ei mene aina yksiin, hänelle voi tulla keikkoja nopealla varoitusajalla, joskus myös illoille ja viikonlopuille. Siippa taas joutuu kestämään minun pitkiä päiviäni. Olisi kuitenkin ollut harmi, jos emme olisi pääseet konserttiin yhdessä, tämän halusin jakaa nimenomaan Siipan kanssa.

Ja nyt konserttiin...

En ole ollut Musiikkitalossa aiemmin, Siippa oli taas oli seisonut lavalla (tosin katsomo oli tyhjä) yhdellä työkeikallaan.

Yleisö koostui kaiken ikäisistä, parikymppisistä laulajan ikätovereihin.

Konsertin avasi Bennetin tytär Antonia, joka lauloikin ihan mukavasti. Olimme kuitenkin tulleet kuulemaan Tony Bennettiä, joka ei pettänyt odotuksia. Juuri 86 vuotta täyttänyt laulajalegenda lauloi kaikki suosikkikappaleensa ja valloitti yleisönsä charmillaan ja edelleen mahtavalla laulutaidollaan. Hänet palkittiinkin seisoaltaan annetuin suosionsoituksin useaan otteeseen.

Ilta huipentui ilman mikrofonia laulettuun lopetuskappaleeseen Fly me to the moon, joka oli meidän häätanssimme (ei kai voi sanoa valssi?), iklan mikrofonia laulamista ei varmaankaan tapahdu kaikissa Tony Bennetin konseteissa. Musiikkitalon akustiikka mahdollisti kuitenkin vahvan, edelleen taidokkaan lauluäänen hyvän kuuluvuuden varmaan takariveillekin.

Meille kuuluvuus ei ollut ongelma, istuimme eturivissä aivan lavan vieressä, tunnelma oli todella intiimi, lavahan ei ole korkea, muusikot ja laulaja olivat miltei käden ulottuvilla. Ja lopuksi Tony todella oli käden ulottuvilla, poistuessaan lavalta hän vielä kätteli minut ja Siipan!

Kaiken kaikkiaan siis mahti-ilta!

p.s. lomilta töihin paluu on aina vähän nihkeää, eilinen päivä meni osittain taas työelämään tutustumisen hengessä, mutta jos vanhat merkit pitävät paikkansa, olen pian unohtanut lomalla edes olleenikaan... Ok, kahvitunti on ohi, takaisin sorvin ääreen!

Yesterday night we ate at Coma (I will write a separate post about it), after dinner we headed to Tony Bennett’s concert nearby.

First, however, an episode that took place few weeks ago.

Me: Fortunately we have the Tony Bennett concert the day I go back to work, so there is something to look forward.

Husband: Uh, when? August sixth? (Stares overwhelmed)

Me: Yes, yes, the day I go back to work (a little tight voice)

Husband: Well ... uh ... I'm in Mäntyharju (few hours from Helsinki) at a gig ... (Embarrassed tone)

Me: What?!?!?! WHAT??? You already knew about this in April, haven’t you marked in your calendar!?!?!? (Normally low tone rises to falsetto)

Husband: Sorry, sorry ... Do not be angry, bunny. I somehow I just missed the date. I’ll pay the tickets; you can go with someone else (apologizing tone)

Me: I do not WANT that, you aren’t paying anything! I bought them tickets AS AN ANNIVERSARY GIFT! No one else likes his music as we do... And those tickets were, by the way, EXPENSIVE! (Martyr’s tone)

Husband thought how to solve the problem (while I was coldly silent), he planned to drive back to Helsinki for the evening to and go back again the next morning. In the end, however, his business trip was postponed until today.

In ten years we have been together, we haven’t quarreled, well,  I have lost it a couple of times… This was now one of those two times... Husband is a freelancer and has to accept gigs when they are offered to him, and I am used to that our work and days off aren’t always overlapping. He can get a gig at short notice, sometimes on evenings and weekends. Husband, on the other had is used to my long working hours.

It would have been a pity if we had not been in the concert together; I wanted to share it specifically with him.

And now to the concert ...

I hadn’t been to the Music Centre before, Husband had stood on the stage (although the auditorium was empty then), on one of his gigs. The audience last night consisted of all ages, from twenties to singer's peers.

The concert was opened by Bennett's daughter Antonia, who sang quite nicely. However, we had come to hear Tony Bennett, who did not disappoint our high expectations. Just turned 86 years, the legendary singer performed all his biggest hits. He won the audience over with his gentleman charm and still fantastic singing talents and was rewarded with several standing ovations during the concert.

The evening culminated in the last song , Fly me to the moon (which was our first dance in our wedding reception), that he sang without microphone, taking advance of his great, strong voice and the great acoustics of the new Helsinki Music Centre.

I believe his accapella singing was well heard on the back rows. We heard him very well as we sat in the front row right next to the stage. The atmosphere was very intimate, the stage isn’t high, the musicians and singers were almost within arm's reach. Upon leaving the stage, Tony shook hands with me and Husband! (Although I told Husband I will never wash my hand, I did after all…)

All in all, a super evening!

P. S. coming back to work form holidays is always a bit tough, yesterday I wasn’t in full speed, but this day has started better. In few days I will forget that I ever had a vacation... End of my coffee break now and back to sort things out!